Viikolla tuli iloista viestiä Saksan suunnalta. Sähköpostissa kerrottiin kahden valokuvani päässeen jatkoon European Wildlife Photographer of the Year 2014 kisassa.
Tavoitteeseen eli palkittujen joukkoon pääsemiseen on vielä kuitenkin pitkämatka. Vielä pitäisi päästä jatkoon kahdesta karsintakierroksesta, jotta kova tavoite täyttyisi. Matkaa on siis vielä paljon jäljellä, mutta hyvällä alulla se kuitenkin jo on.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
Tänään Googlen Kuvahakua koetellaan tutulla kansallismaisemalla, Aulangon Lusikkaniemellä.
Lusikkaniemi on erittäin kuvattu kohde ja Internetistä löytyy taastusti lukuisia kuvia kyseisestä niemestä. Lisäksi useimmat kuvat ovat otettu lähes samasta kohtaa, Aulangon näkötornin juurella olevalta tasanteelta.
Edellä mainituilla lähtöasetelmia ajatellen voisikin olettaa tehtävän olevan suhteellisen helppo, mutta kohta se nähdään miten tällä kertaa käy.
Ja tulos näyttää tältä..
Eihän se nyt oikein putkeen mennyt. Ei näy Lusikkaniemeä, eikä taida kyllä yksikään kuvista olla edes Suomesta. Siitä tosin pitää antaa positiivista palautetta, että kaikissa kuvissa on kesäinen hyvin vehreä maisema. Vettä ei tosin ole missään kuvissa, jos ei nyt pilviä lasketa mukaan.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
Sunnuntaina 16.3.2014 oli todella hienoa olla todistamassa Jokerien Liiga taipaleen päättymistä. Kovasti on puhuttu ja mainostettu, että nyt Jokerit lähtevät SM-liigasta pois. Aivan kuin he eivät koskaan enää palaisi kyseiseen sarjaan.
Ikävä ei todellakaan tuota todellista pellelaumaa tule, mutta pelkään pahoin jo maitojunan olevan varattuna. En valitettavasti vain usko, että Jokerien KHL visiitistä tulisi kovin pitkä. Muutaman kauden tai maksimissaan viisi he siellä olevat ja sitten palaavat kotimaan sarjaan tavalla tai toisella.
Sunnuntai peliin Jokerit olivat löytäneet jostain paremman asenteen kuin lauantain kotiotteluun, jota HPK hallitsi mielin määrin. Parempi asenne ei kuitenkaan tarkoittanut parempaa vastustajan kunnioittamista, vaikkei sekään nyt ihan lauantain tasolle mennyt.
Törkeää oli peli nytkin aika ajoin ja sen lisäksi todellista pelleilyä. Luonnollisesti Jarkko Ruutu hoiti pääosan näissä ihan ämmämäisissä tempauksissa, mutta kyllä niitä säestäjiäkin joukkueesta löytyi useita.
Sikailun ja pelleilyn ohessa joiltakin Jokeri pelaajilta taisi loppua fyysinen kuntokin. Ainakin NHL:stäkin Eurooppaan potkitun Jere Karalahden kurvailu hiljeni entisestään ensimmäisen 30 minuutin jälkeen.
Pihalla Jere oli aiemminkin, mutta puolivälissä kaverista tuli täysi pujottelukeppi. Sitä Jeren kasetti ei oikein kestänyt ja hän yrittikin epätoivoisesti pistää muutaman Kerhon kaverin kylmäksi päähän kohdistuneilla taklaus yrityksillään. Ei vain Jere osunut. Syy lienee huonon kunnon ja kaiken maailman mömmöjen joita sekin kroppa on saanut vuosien varsilla kestää.
Jokerit ja heidän monet pelaajat ovat todella huonoa pr-jääkiekolle. Siksi todellakin on hieno asia, ettei heitä toivottavasti enää koskaan tässä kotimaan sarjassa tulla näkemään. Ei joukkuetta taikka siellä nyt pelanneita jääkiekkoilijoiden naurettavia irvikuvia.
Jos oli tunnelma viimeisessä runkosarjaottelussa HIFK peliä vastaan aika ajoin kuin 2006 finaaleissa niin nyt tunnelma oli vähintäänkin samaa luokkaa yli puolet pelistä.
Tunnelmaa riitti monestikin syystä. Tietysti ihan vain kannatuksesta Kerholle. Sen lisäksi Ruudun ja muiden pelleilty nostattivat melua entisestään. Lisäksi tuomareiden vihellykset tai oikeastaan viheltämättä jättämiset.
Jokeri fanien kannatus nostatti hiukan ääntä hallissa, mutta se jäi niin vaisuksi ettei se oikeastaan tunnelmaa nostattanut.
Pelin ratkettua, eli 3-2 jälkeen meno hallissa oli todella huukeaa! Niin huikeaa, että lähistöllä olleet Jokeri ”fanit” lähtivät ja luovuttivat joukkueensa kannattamisen. Tuo reaktio oikeastaan kuvastaa koko Jokeri toimintaa. Pelaajia ei oikeastaan kiinnosta ja eikä oikeastaan fanejakaan. Miksi sitten kannattaa ylipäätänsä pelata tai kannattaa joukkuetta?
Kuten jo ennen Lomarengas-sarjaa ennakoinkin, että Jokereilla ei taida olla mahdollisuuksia Kerhoa vastaan ja sitten vastaan tulee runkosarjan voittaja Kärpät. Kärpät ovat sitten jo oikea joukkue ja eikä varmasti ole yhtä helppo suupala kuin Pellelauma Ilmalasta.
Tuostakin huolimatta jaksan uskoa HPK:n realistisiin mahdollisuuksiin alkavassakin sarjassa. Kärppiä vastaan HPK on kuitenkin usein osannut pelata oikein niin kotona kuin vieraissa.
Vanhoilla tilastoilla ei tietenkään ole tulevissa peleissä periaatteessa merkitystä, mutta kyllä ne silti aina jotain kertovat tulevastakin. Veikkaankin, että samalla hyvällä ja rennolla asenteella Kerho haastaa tosissaan Kärpät.
Tarpeeksi kun hyviä päiviä osuu kohdalle voi kerho mennä ottelusarjasta jatkoon 4-1/2 voiton jatkoon. Sen jälkeen vastaan taitaisi tulla Tappara. Siitäkin, jos vielä mentäisiin eteenpäin niin olisikohan finaaleissa vastassa Saipa :)?
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
