Valonkuvaajan blogi

4.1.2015 Vesa-Matti Loiri täytti 70-vuotta. Samana päivänä alkoi Neloselta Loirinuotiolta ohjelma. Ohjelman tutut maisema ja etenkin omistajan näkeminen ruudussa palauttivat mieleen leirikouluajat 90-luvun puolesta välistä. Silloin vietimme reilun viikon Lapinleuku nimisessä erähotellissa.

Ohjelmasta sen verran, että mukavaa on ollut kuunnella etenkin Veskun tarinoita. Loiri kuuluu niiden henkilöihin joukkoon joita arvostan, etenkin hänen näyttelemistään sekä Eino Leino tulkintojaan. Vieraat eivät ole ohjelmassa aina olleet niitä kiinnostavimpia, mutta eivät nyt huonoimpiakaan mahdollisia valintoja. Eiköhän sarjan loputkin jaksot tule katsottua, kun olen katsonut jokaisen tähänkin asti.

Lapinleu’un työleiri

Aikaa tapahtumista on kulunut parikymmentä vuotta, mutta siitä huolimatta aika ei ole kullannut kaikkia muistoja kyseisen leirikoulun ohjelmasta. Seurassa ei sen sijaa vikaa ollut.

Mahdoton on tarkalleen muistaa mitä kaksikymmentä vuotta sitten ennakkoon sovimme reissun ohjelmasta, mutta tuskin sovimme työleiristä. Varmasti jonkinlainen nikkarointi sopii leirikoulunhenkeen. Tosin meille oli suunniteltu paljon muutakin. Korjailimme mm. piharakennusten ikkunoiden karmeja, kunnostimme erähotellille johtavaa tietä ja nuotiopaikallakin teimme paljon töitä. Palkkioksi saimme näistä askareista muutaman tunnin discon päärakennuksen kellarissa.

Oli sitä muutakin ohjelmaa

Yhtenä päivänä kävimme jonkin matkaa Norjan puolella. Silloin oli aurinkoinen ja tuulinen päivä. Kirjoitimme johonkin lehteen kaikenlaista ja sitten laitoimme sen muovipulloon, jonka heitimme jäämereen. Ilmeisesti kukaan ei koskaan löytänyt pullopostiamme, koska en muista kenenkään ottaneen meihin yhteyttä.

Taisimme jonkinlaiset eväätkin siellä syödä ja lähtiessämme kannoimme jonkin verran liuskekiviä majatalon isännän linja-auton säilytystilaan. Kivet menivät johonkin hänen projektiinsa, olisikohan se ollut sen päätalon tuvan seinälaatoitukseen tai sitten jonnekin muualla, samapa tuo. Paluumatkalla taisimme poiketa jossakin erämaa kirkolla ja hautausmaalla.

Jokin päivä kävimme veneilemässä Inarijärvellä. Poikkesimme Korkiamaura jääluolassa jossa on jäätä ympäri vuoden. Tosin muistaakseni tuo kyseinen kesä ja syksy olivat olleet niin lämpimät, ettei luolassa ollutkaan jäätä. Eväitä söimme silloin nuotion äärellä.

Loppuviikosta muutama onnekas pääsi veneretkelle, jonka määränpää oli Veskun laituri. Rahtina oli muutama korillinen virvokkeita, kun isännän kertoman mukaan Loiri oli tulossa lähiaikoina mökilleen lomailemaan. Valitettavasti silloin ei ohjelmassamme ollut Loirinuotiota, se olisi kyllä korvannut huomattavasti paremmin aherruksemme kuin ansaitsemamme disco.

Niin ja muistaakseni vielä viimeisen päivän kunniaksi erähotellin koira oli vääntänyt haisevan mielipiteensä Lapinleu’un linja-auton sisälle. Tai jos ei se nyt ollut viimeisenä aamuna niin jonain sellaisena aamuna, jolloin jouduimme olemaan siinä lemussa useamman tunnin. Koira tosin oli muuten yksi positiivisista elementeistä kyseisessä paikassa.

Leirikoulun rahoituksesta

Joten ”ihan täysin” ei leirikoulun ohjelma ollut toiveiden ja odotusten mukainen. Olimme kuitenkin koko luokan kanssa tehneet paljon töitä rahoituksen saamiseen. Perinteisten välituntimyyjäisten lisäksi keräsimme paperia, kävimme luvan kanssa kaatamassa kuusia joita sitten myös myimme, toki vielä kaupattiin keksilaatikoitakin ja oli vielä kyllä muitakin rahan hankinta projekteja joita en nyt muista. Sen muistan ettei vanhempien kukkarolla tarvinnut käydä. Sen sijaan onnistuttiin keräämään rahaa liikaakin ja pääsimmekin vielä seuraavana keväänä laivaristeilylle.

 Markus Kauppinen – Valonkuvaaja