Sunnuntaina 22.3.2015 menin viime viikolla olleiden syntymäpäivieni johdosta katsomaan Big Game elokuvaa. Niin sitä paljon palstatilaa saanutta Jalmari Helanderin uutta elokuvaa joka sai ulkomailla ensi-iltansa jo viime vuoden syksynä.
Muutaman arvostelun menin ennakkoon elokuvasta lukemaan, joka yleensä on virhe. Tällä kertaa ei niin ollut. Olen hyvin samaa mieltä kuin useat arvostelut ovat. Elokuva on kunnianosoitus 90-luvun toimintaelokuville.
Sitä elokuva oli ja jossain määrin jopa liikaakin. Elokuvassa oli suoria tuttuja lauseita tunnetuista vanhoista toimintaelokuvista. Kyllähän ne toimivat, mutta niitä oli aavistuksen liikaakin. Juonta oli sen verran kuin esikuvissakin ja ennalta arvattavakin se tietysti oli, en tosin muunlaista odottanutkaan.
En valitettavasti pystynyt kaiken aikaa uppoutumaan elokuvan maailmaan vaan havainnoin ohessa myös muita asioita. Elokuva oli kuvattu aika harvassa lokaatiossa. Ei tuolla merkitystä ole tuli vain todettu, että voi sen elokuvan noinkin tehdä.
Elokuva oli näyttävää katsottavaa. Tosin paikoittain tunnelma oli liian muovinen ja luonnoton, syy varmaankin tehosteiden ja vihreän/sinisen taustakankaan. Tapahtumat olivat Suomen lapissa, mutta valitettavasti ei kylläkään oltu käyty siellä kuvaamassa. Onhan vuoristomaisemat hienoja, mutta eivät omaperäisiä. Elokuva olisi kyllä toiminut ihan yhtä hyvin, vaikka se olisi oikeasti käyty kuvaamassa kotoisessa lapissa. Oikeastaan sehän olisi erikoista ollutkin ja hyvää mainosta pohjoisen matkailulle.
Tiivitettynä elokuva oli juuri sellainen kuin sitä on mainostettu ja arvosteltu. 90-luvun toimintaelokuvia kunnioittava Hollywood mainen teos. Toimintaa, iskulauseita, irto vitsejä ja jonkinlainen ennalta arvattavissa oleva juoni. Siitä tulee 3/5 tähteä.
Niin ja sen verran vielä, että jousipyssyt loppunevat piakkoin kaupoista sekä asutusalueiden lähimetsät täyttyvät pikku Oskareista. Minnehän se oma jousi nuolineen tuli 25 vuotta sitten laitettua ;)?
Elämänkiertokulkua – Haukka syömässä kyyhkystä
Elokuvan alkamista odotellessa huomasin kuin elokuvateatterin lasin takana haukka oli juuri saanut pyydystettyä kyyhkysen.
Siinä se kaikessa rauhassa söi eikä välittänyt ikkunan takana tapahtumaa seuraamassa olleista ihmisistä lainkaan.
Harmi, ettei matkassa ollut kunnon kameraa. Onneksi kuitenkin sain kännykällä muutaman kuvan ja lyhyen videon otettua tapahtumasta muistoksi.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
