Tovi sitten päättynyt Suomi – USA kirvoitti kirjoittamaan heti näin verekseltään. Sanainen arkku on ollut tehnyt mieli aukaista jo aiemminkin koti MM-kisojen osalta. Toistaiseksi olen pitänyt mölyt mahassa, mutta nyt kirjoitan muutaman sanasen.
Jokohan nyt alkaa riittämään Kari Lehtosen kisoihin syttymisen odottelu sekä herran itsetunnon hakemiset? Kaksi peliä kunnon joukkueita vastaan on takana ja näytöt melkoisen odotetut.
Myönnän, että maalivahtia on monesti helppoa lähteä syyttämään tappioista. Nyt siihen on myös paljon aihetta. Kanada pelin jälkeen Lehtonen itsekin kertoi haastattelussa, että pari helppoa maalia pelissä meni selän taakse. Sekä kertoi ettei oikein kipinää löytynyt otteluun.
Pelin jälkeen kuitenkin ilmoiteltiin, että ”Kärppä” jatkaa, jotta saadaan Lehtosen itseluottamusta haettua takaisin. Ihan jaloa ajatusta, mutta mielestäni kaverilla pitäisi olla jo ennen kisoja itseluottamus kohdillaan sekä sitä kipinään koko turnaus toimintaan. Ei kai noita asioita enää maailmanmestaruusturnaukseen tulla hakemaan!?
USA pelissä Leijonien peli jatkui siitä mihin se Kanada ottelussa jäi. Maalinsuulla imu kävi vain voimakkaammaksi. Ei tullut pelin pelastustorjuntoja, kuten Kanada pelissäkään vaan tuli jotain ihan muuta.
Pitkään odottelin jo maalivahdin vaihtoa, mutta näin ei jostain syystä valmennusjohto tehnyt. Ehkä se olisi ollut liian nöyryyttävää Lehtoselle ja ehkä koko joukkueelle. No, sitten tapahtui jotain joka mahdollisti Kari Lehtosen kunnian rippeiden jonkinlaisen säilyttämisen sekä antoi valmennukselle mahdollisuuden tehdä ainoan oikean ratkaisun. Se tapahtuma oli se, kun yksi USA pelaaja ajautui päin Lehtosta. Lehtonen tässä tilanteessa ilmeisesti sai jonkinlaisen vamman, jota en valitettavasti ihan täysin ostanut. Sama se ja oli miten oli, antoi tuo tilanne mahdollisuuden vaihtaa maailmanmestari maalivahti Petri Vehasen maalin suulle.
Joukkue piristyi välittömästi ja viimeiset seitsemän minuuttia vaikutti energisemmältä. Eihän USA:lla enää ollut siinä vaiheessa mitään pelissä, mutta silti Leijonat heräsivät edes vähän. Ehkäpä se vaikutti, ettei enää tarvinnut pelätä ihan koko ajan hyökkäyspään virheitä ja siitä välittömästi koituvaa omanpään maali uhkaa.
Toivoa sopii, että Kanada ja USA pelit olivat jotain outoa taktiikkaa. Siis se, että peluutettiin Lehtosta ja pelit pelattiin muutenkin puolivaloilla. Nyt saatiin altavastaajan asema ensi torstaina pelattavaan neljännesfinaaliotteluun, sekä Vehasta säästeltiin oikeasti merkittäviin otteluihin.
Jos noin ei ollut niin sitten näyttää jatkopelien suhteen pahalta. Ainakin 20.5. pelattaviin otteluihin kahden edellisen pelin tasolla ei taida olla asiaa.
Asenteen ja etenkin koko puolustuspelaamisen tulee parantua paljon. Hyökkäyspelaamisenkin tulee parantua ja etenkin viimeistelyprosentin. Hyvistä paikoista yksikertaisesti vain pitää saada ne kiekot maaliin. On valitettavaa, että kiekot osuvat tolppiin, mutta sille ei vain voi mitään. Laukaukset vain pitää saada sen maalivahdin ohi ja maalipuiden sisään.
Tekemällä kaikkien osa-alueiden asiat huomattavasti paremmin. Unohtaa Lehtosen motivoinnit sekä itsetunnon kohentamiset ja laittaa Vehanen jatkossa maaliin. Peluuttaa Hietasta ja Mäenpäätä 2-3 ketjun takana tai ainakin nykyistä vähemmän.. Lisäksi jo viime keväänä kiitettävästi sekoillut Salmela tulisi saada jotenkin ruotuun, jos kyseinen herra edes saa jatkossa pelejä pelata. Näiden toimien jälkeen saattaisi olla mahdollista, että Leijonat menisivät turnauksessa niin sanotusti päätyyn asti eli voittaisivat toistamiseen maailmanmestaruuden! Toivotaan, että näin käy!
Tänään tuli jälleen käytyä Ahvenistolla etsimässä Hämeenkylmänkukkia. Vanha jo huomatut kukat olivat tänään vihdoinkin kukassa! Tosin varsinaista kukkimista tuli hienoissa harjumaisemissa odotettua neljä ja puoli tuntia. Odotus kannatti ja tuloksena oli hienoja kuvia komeista kukista! Kuvia luonnollisesti ja tuttuun tapaan tuli otettua paljon. Laitankin jossain vaiheessa Hämeenkylmänkukasta ihan oman blogi julkaisunsa, jossa on sitten kootusti kuvia kukkien kehittymisestä tältä keväältä. Tuota ja paljon muutakin odotellessa hyvää viikonlopun jatkoa!
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
