Forever Young – Helsingin Kaupunginteatteri. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Jo ennen näytöksen alkua koin ensimmäisen pettymyksen. Se oli tekijöiden vaivannäkö lavastukseen tai siis sen puute. Lavasteet on tehty sinne päin 2:22 A Ghost story lavasteiden päälle, toisen Arena teatterissa samaan esitettävän näytöksen lavasteet siis näkyvät.
Ensimmäinen puoliaika
Forever Young – Helsingin Kaupunginteatteri. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Ensimmäisellä puoliajalla laulujen suhteen parhaiten eloa esityksiin puhaltaa vanha haiseva rokkari.
Musiikkiin eläytyy sen sijaan osuvimmin harmaahapsi mummo.
Musiikkeja paremmin toimivat kuitenkin puheosuudet. Niin ja hoitajan esittämät lyhyet laulut.
Yleisö heräsi kunnolla horroksestaan Taiteilijaelämää kappaleen alkaessa, mutta valitettavasti näytelmän esitteessä mainittua kappaletta ei minuuttia kauempaa kuultu.
Toinen puoliaika
Forever Young – Helsingin Kaupunginteatteri. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Toinen puoliaika oli parempi = vain 30 minuuttia.
Sen pelasti vain hoitajan (ja kokonaisuudessaan parhaiten esittänyt Vappu Nalbantoglu, joka loisti myös Asmodeus ja 1313 Sielua esityksessä) hahmo joka kohtasi dramaattisen kohtalonsa.
Näytelmän jo loputtua vielä yritettiin saada eloa nukkuvaan yleisöön Irwin Goodmanin Vain elämää kappaleella – ei liiemmin onnistunut.
Jos näytelmä kiinnostaa kannattaa mennä nopeasti katsomaan – vaikea uskoa, että lisänäytöksiä tulee.
Forever Young – Helsingin Kaupunginteatteri. Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Tähdet
1/5
Teatteri arvosteluja
- Forever Young
- Ilmasta rahaa
- 2:22 Ghost story
- Jerusalem
- Asmodeus ja 1313 Sielua
- Jäniksen vuosi
- Näytelmä joka menee pieleen
- Mikko Räsäsen tulevaisuus