Viimeistään viime vuosina olen alkanut vahvasti epäillä onko millään oikeasti mitään tarkoitusta. Ehkäpä elämä on vain sarja tapahtumia ja sattumuksia vailla sen suurempaa merkitystä, jotka sitten aikanaan päättyvät siihen viimeiseen hetkeen.
Ikävien ja surullisten tapahtuminen yhteydessä usein käytetään sanontoja kuten ”näin oli tarkoitettu”, ”jokin tarkoitus tälläkin on”, ”se oli johdatusta” jne. Näitä lausahduksia olen viime vuosien aikana kuullut / lukenut ajoittain kyllästymiseen asti. Eihän meillä tosiaan ole sanoja kauheimpiin tilanteisiin, mutta en silti enää pidä noistakaan fraaseista. Kun sanoja ei oikeasti löydy niin se sydän emojikin on parempi vaihtoehto.
Joitakin pohdintoja ajatukselle sille ettei tarkoitusta ole tai se on sitten jonkun sekopään mielensyövereistä peräisin.
- Toisille meistä annetaan aikaa elää toista sataa vuotta, vuosia, viikkoja, päivä, joillekin ei hetkeäkään.
- Jotkut sikailee sekä terrorisoi toisten elämää ja palkinnoksi he elää saa kuitenkin kauan. Osa heistä elää siksi että saa lopulta tappaa mahdollisimman monta kanssa eläjää.
- Joku taas tekee itse viimeisen ratkaisun ja toinen taas haluaisi pysyä elämässä kiinni, mutta sairaus vie lopulta voiton.
- Toinen syntyy kultalusikka suussa, toinen päihdeaineiden vuoksi vammaisena.
- Eräs polttaa tupakkaa tauotta sairastumatta koskaan vakavasti, toinen vastaavasti ei polta koskaan mutta saattaa silti menehtyä keuhkosyöpään.
- Joku taas voi helposti ryypätä vuosikymmeniä ja helposti selvitä elossa 60-70 vuotta. Siinä ohessa he saattavat pilata mahdollisesti usean muunkin ihmisen elämän ainakin osittain ellei kokonaan, jos sattuu esimerkiksi perheellinen olemaan. Niin sama tietysti onnistuu omien vanhempien ja mahdollisten sisarusten suhteen. Tätä arjensankaria sitten paapotaan monella eri yhteiskunnan maksamalla palvelulla.
Näitä tarinoita voisi kirjoitella loputtomasti, mutta ajatukseni tuli varmaankin teille selväksi.
Elämä ei siis ole reilua useiden tapahtumien osalta, mutta ei missään nimessä myöskään sen meille kaikille väistämättömän asian suhteen eli kuoleman – ajan, tavan, paikan tai minkään muunkaan tapahtumaan liittyvän seikan suhteen.
Elämä jatkuu / voittaa
Toinen aiheeseen liittyvä verrattain turha ja tyhjää täynnä oleva sananparsi on ”elämä jatkuu”. Jatkuuhan elämä, mutta kenen ja millaisena? Tuonkin lausahduksen voisi monessa kohtaa jättää ajatuksen asteelle ja jättää se kokonaan julkituoduksi.
Nyt vain pitää jaksaa
”Nyt vain pitää jaksaa” – ei pidä. Aina ei pidä jaksaa. Saa olla kyllä jaksamattakin. Erittäin ahdistava sananparsi asianomaisille. Muutenkin kaikki vastaavat lausahdukset joissa on mukana pitää, voisi myös jättää sanomatta / kirjoittamatta.
On olemassa paljon asioita joita ei voi pakottamalla tehdä. Uni ei tule unettomalle väkisin. Surra pitää kun surettaa. Tekemättä voi olla jos ei jaksa.
Kyllä se siitä
”Kyllä se siitä”, miten niin? Mitään takeita ei ole että asiat hoituisivat tulevaisuudessa. Ei ole olemassa mitään asioita parantavaa taikasauvaa. Moni asia ei palaa ennalleen ja asiat eivät todellakaan ”mene omalla painollaan”.
Ottaa rankasti päähän nämä ihmisten keksimät ja jatkuvasti uudestaan käyttämät fraasit. Jos niitä sanoja ei tosiaan ole niin ei ole tarvetta fraaseillekaan, vaikka sitä vartenhan niitä on olemassa. Lähettäkää vaikka niitä emojia mielummin.
Niin paljon annetaan kuin jaksaa kantaa
Lisäksi on olemassa hokema ”Niin paljon annetaan kuin jaksaa kantaa”, kunnes romahtaa vai? Sairaita ovat kyllä nämä fraasit. Miten helvetin paljon sitä paskaa pitää jaksaa ihmisen kantaa? Ja taitaa olla aika monta kaveri jotka eivät taakkaansa jaksa enää kantaa.
Henkilökohtaisestikin on riittävästi tuota tavaraa annettu kiitettävästi pitkin koko elämän. Joten ihan *vink, vink* vaan sinne jonnekin – riittää jo.
Kaikesta huolimatta
Jos kuitenkin näillä elämillämme on jokin tarkoitus ja jos jokin taho / voima meitä ohjailee, on sillä taholla oltava sairas mieli. Mikään muu ei näitä viime vuosien tapahtumia selitä.
Olisihan se monessa tilanteessa myös lohdullista, jos tapahtumilla olisi merkitystä ja ne tapahtuivat siksi kun hänen kohtalonsa oli sellaiseksi kirjoitettu.
Kaikesta huolimatta ja ehkäpä juuri siksi, rauhallista pääsiäistä teille kaikille.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
