Metallica – Sonisphere 4.6.2012, Kalasatama

Kesäkuun ensimmäinen maanantai 4.6. tuli vietettyä enimmäkseen Helsingin Kalasatamassa järjestetyssä ja loppuunmyydyssä Sonispheressä, joka oli neljäs laatuaan Suomessa. Tapahtumaa oli paikanpäällä siis seuraamassa noin 47 000 ihmistä.

Sää suosi tapahtuman järjestäjää. Pitkälle iltaan asti paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Auringon laskiessa se jäi ohuen pilviverhon taakse, mikä oli hyvä asia. Siinä vaiheessa aurinko alkoikin jo paistamaan hyvin ikävästi suoraan silmiin. Nimittäin lava oli sijoitettu niin, että aurinko laski sen taakse.

Auringon paisteesta huolimatta tapahtumassa oli siedettävä olla, koska lämpö ei kuitenkaan varmaankaan 15-18 astetta korkeammaksi noussut ja koko ajan tuuli etelästä. Auringon laskiessa alkoi tulla jo sitten aavistuksen kylmä. Onneksi oli tullut säätiedotukset katsottua ja muutenkin aikaisemmista festari kokemuksista kokeneena olin varautunut kylmään iltaan. Takin taskuista löytyi lämpöiset valokuvaushanskat ja reisitaskuhousujen alta pitkäalushousut, sekä jalassa lämpöiset ja kanssa juhlijoiden kestävät teräsvahvisteiset maihinnousukengät.

Kalasatamaan päästyämme oli lavalla esiintymässä ruotsalainen Hardcore Superstar, jonka setti oli jo vetämässä viimeisiään. Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle nousi ranskalainen Gojira.

Gojiran setin jälkeen lavalle saapui valkoisiin kaapuihin ja naamioihin pukeutunut joukko, jota johdatti jonkin sortin pappi. Tämän bändi kantoi nimeä Ghost ja sekin tuli ruotsista. Se täytyy myöntää, että kaverit soittivat ja lauloivat hyvin sekä olivat varsin kuvauksellisen näköistä sakkia. Tosin meininki jotenkin vaikutti joltakin saatanan palvonnan kirkkomessulta ja se taas ei ihan kuitenkaan ole meikäläisen juttuja.

Neljäs esiintyjä oli ainut kotimainen orkesteri eli Amorphis. Se oli selkeästi ensimmäinen esiintyjä, joka alkoi keräämään kunnolla väkeä lavan suuntaan. Tässä vaiheessa tuli myös itsekin jäätyä loppu illaksi lavan läheisyyteen.

Viidentenä bändinä lavalle nousi Machine Head, joka oli menossa mukana myös Porissa 2009. Porissa heiden keikka keskeytyi, kun yksi jäsenistä pyörtyi. Tällä kertaa vastaavalta vältyttiin ja he vetivät settinsä loppuun asti.

Metallica nousi lauteille puoli tuntia aikataulua myöhemmin eli 21:30. Keikka lähti liikkeelle tutulla introlla Hyvät, pahat ja rumat elokuvan lopputunnelmilla ja taustalla soi The Ecstasy of Gold -kappale. Varsinainen setti alkoi Hit the Lights, Master of Puppets, The Shortest Straw, For Whom the Bell Tolls ja Hell and Back kappaleilla.

Sitten alkoi konsertin erikoisuus eli Black -albumin soittaminen käännetyssä järjestyksessä. Ennen kappaleita tuli pieni intro video, jossa näytettiin levyyn liittyviä tilastoja sekä levyn äänittämistä. Sitten päästiin asiaan ja seuraavaksi saimme kuulla The Struggle Within, My Friend of Misery, The God That Failed, Of Wolf and Man, Nothing Else Matters, Through the Never, Don’t Tread on Me, Wherever I May, Roam, The Unforgiven, Holier Than Thou ja Sad But True kappaleen jota säestivät lieskat ja räjähteet.

Tämän jälkeen oli yleisön aika taputtaa ja huutaa Metallica takaisin lavalle. Minuuttien kannustuksen jälkeen he palasivat soittamaan Fight Fire With Fire kappaleen. Sitten taas poistuminen takavasemmalle. Savun sauhutessa ja räjähteiden paukkuessa hiljalleen siirryttiin One kappaleen tunnelmiin. Siinä ei vielä kaikki vaan 21 kappale oli Seek & Destroy, jonka aika yleisöön vapautettiin mustia ilmapalloja, sekä räjäyteltiin loput paukut.

Miehet olivat viime näkemiseltä vanhentuneet huomattavasti. Edellisen kerran näin heidät Porissa järjestetyssä Sonispheressä 2009. Nyt oli Kirk Hammettilta harmaita hiuksia, Lars Ulrich oli menettänyt hiuksia lisää ja James Hetfield yleisesti ottaen vanhentunut. Viime vuodet lienee olleen rankat tai sitten 50 ikävuoden lähestyminen vain tekee tehtävänsä.

Keikan aikana tuli jotenkin sellainen tunne, että saattaa mennä vuosia, kun Metallica seuraavan kerran Suomeen esiintymään tulee. Aluksi he kiittelivät Suomea kaikista edellistä keikoistaan täällä sekä kannatuksesta, josta he yhä nauttivat. Sitten setissä vedettiin kokonaan legendaarinen Black -albumi. Ei nyt ihan sellainen jäähyväiskiertue tunnelma ollut, mutta jotain sen suuntaista. Toivottavasti vielä tulevat ja mahdollisimman pian! Heidät olisi vielä mukava päästä näkemään kolmannenkin kerran ja sitten neljännen..

Puhelinverkolle tapahtui niin kuin monesti vastaavissa tapahtumissa eli se kaatui. Aluksi verkkotoimi, mutta mitä enemmän ihmisiä paikalle saapui sitä heikommaksi se meni ja jo kello 16 huomasin sen oleva jo kokonaan poissa. Itselleni suurin ongelma verkon katkosta oli navigaattorin toimimattomuus. Nimittäin alue oli tuiki tuntematon ja suunnistin tapahtuman päätyttyä Pasilan juna-asemalle puhelimeni navigaattorilla. Onneksi yhteys alkoi pelaamaan noin 800 metrin päästä alueesta ja löysinkin vuorokauden pimeimpänä aikana juuri ajoissa juna-asemalle.

Juoksumatka oli ajoittain hyvin tuskaista. Kunto ei niinkään pettänyt, mutta ajoittain tuli todella kuuma, johtuen vaatetuksesta. Matkantekoa vaikeutti myös kainalossani ollut pahviputkilo, jossa oli sisällä Metallican juliste joita oli tehty tuohon kyseiseen tapahtumaan 200 kappaletta. Niin ja selässä oli sitten vielä ääriään täynnä oleva reppu. Eikä sekään yhtään helpottanut juoksumatkaa, että siinä vaiheessa reissussa oli tullut oltua jo yli 13 tuntia ja niistä viimeiset viisi tuntia oltiin seisty paikoillamme.

VR:n järjestämä ylimääräinen festarijuna lähti asemalta 00:59 ja 23 minuutin juoksu / hölkkäys matkan jälkeen olin aseman ulko-ovella 00:56. Aseman sisään päästyä katsoin miltä raiteelta juna lähtee. Sitten junamaatille ostamaan lippu, se tosin onnistunut. Yritin ostamista kolmesta eri junamaatista, mutta tuloksetta.

Aikaa ei sitten enää ollut paljon minuuttia kauempaa, joten oli pakko luovuttaa. Junalle juostessani vastaan tuli konduktööri, jolle kerroin ongelmasta ja hän oli asiasta tietoinen. Sitten nousin junaa ja soitin vaimolleni, joka jo oli junassa. Koko junamatkan odottelin konnari ohi kulkua, mutta hän ei missään vaiheessa tullut kierrokselle. Joten paluu matka oli ilmainen. Viimeinen etappi kotimatkalla oli muutaman kilometrin pituinen pyöräily, joka toimi hyvänä palautteluna päivän reissulle.

Rock Royalty

Rock Royalty lipuista on pakko mainita muutama sananen. Suolaisella 392,37 euron maksulla olisi päässyt lähemmäksi lavaa sekä saanut muita VIP-palveluita. Ihmettelimme jo Amorphissin keikalla miksi lavan edustalla näyttäisi olevan todella väljää muuhun yleisöön nähden.

Machine Headin keikan jälkeen sitten yritimme päästä lähemmäksi lavaa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, kun edessä olikin kaide. Silloin aloimme tajuamaan, että edustalla on jonkinlainen vip-alue. Myös muut ihmiset ympärillä ihmettelivät asiaa.

Kotiin tullessa tutustuin asiaan ja selvisi tuo Rock Royalty juttu. Sinänsä hienoa mahdollistaa elämys pienelle joukolle ihmisiä nähdä esiintyjät todella läheltä, mutta ikävää on se, että siitä pitää maksaa noin paljon. Perus liput maksoivat jo 79 euroa.

Jonkin sortin arvonnalla tuolle alueelle pitäisi päästä tai sitten koko aluetta ei pitäisi olla olemassa. Raskaasti rahastamista tuollainen touhu. Rock Royalty pakettiin kuului seuraavat asiat: festivaalilippu, buffet, VIP –teltta, teltassa pystypöydät, VIP -passi,  omat saniteettitilat ja Events Club-emännät palveluksessa.

Metallican soittolista

1. The Ecstasy of Gold (intro)
2. Hit the Lights
3. Master of Puppets
4. The Shortest Straw
5. For Whom the Bell Tolls
6. Hell and Back
7. Metallica: The Black Album (Video)
6. The Struggle Within
7. My Friend of Misery
8. The God That Failed
9. Of Wolf and Man
10. Nothing Else Matters
11. Through the Never
12. Don’t Tread on Me
13. Wherever I May Roam
14. The Unforgiven
15. Holier Than Thou
16. Sad But True
17. Enter Sandman

Encore:

18. Fight Fire With Fire
19. One
20. Seek & Destroy

Valokuvista

Jutun kuvat on otettu Canon Ixus HS310 digikameralla. Kuvia tuli tuttuun tapaan otettua melkoinen määrä ja hyviä kuviakin on lisää varastossa. Julkaisen niitä lisää omana julkaisunaan jossain vaiheessa, kun aikaa siihen löytyy.

Jutun kuvat ja lisää muitakin kuvia tapahtumasta voit käydä katsomassa Flikr.com tililtäni löytyvästä Sonisphere Finland 04-06-2012 Helsinki -kansiosta.

Markus Kauppinen – Valonkuvaaja