Lauantai päivä ja erityisesti illalla kello 23 alkanut keikka oli se ainut syy miksi tuli Joensuuhun asti lähdettyä viikko sitten. Niin ja ai mikä tuolloin sitten esiintyi? No, sehän oli Sielun Veljet eli Ismo Alanko, Jukka Orma, Alf Forsman ja Jouko Hohko. Mutta palaan tuohon keikkaa tämän kirjoituksen lopussa ja palaan nyt tuon lauantain aamuun..
Hotelliaamiaisella
Aamu lähti huonosti nukutun yön jälkeen käyntiin hotelliaamiaisella. Huonosti tuli nukuttua sen vuoksi, että hotellihuone sijaitsi kadun puolella ja kun hotelli oli ihan keskustassa niin juhlintaa riitti aina neljään viiteen saakka. Plussaa huoneessa oli hyvin toimiva ilmastointi, jolla huoneen sain pidettyä mukavan viileänä. Takaisin epäterveelliseen ja rasvapainoitteeseen aamupalaan. Tai no tuossahan sekin tuli tiivistettyä, joten ei siitä enempää.
Aamupalan jälkeen oli aika suunnata naapuri rakennuksessa olleeseen S-markettiin ostamaan täydennystä muona ja juomavarastoon jotta sitten taas edessä olevan festaripäivän jaksaisi painaa menemään läpi. Mukaan tarttui karjalanpiirakoita, limsaa ja karkkia. Kauppareissun jälkeen vielä pikaisesti koukattiin hotellille ja sitten taas joutuin taapertamaan kohden Laulurinnettä. Säästä pitää nyt mainita sen verran, että silloin oli taas jo aurinkoista toisin kuin lauantain vastaisena yönä ja aamuna. Nimittäin lauantaina satoi aamulla kaatamalla vettä.
Kohti Laulurinnettä
Auringon porottaessa poutaiselta taivaalta kuljimme festivaalialueelle ja ensimmäiseksi kävimme kuuntelemassa Sue-lavalla muutaman kappaleen The Blankoa ja sitten vielä pari biisiä Rubikilta. Syy miksi näin piti tehdä oli se, että nämä bändit esiintyivät samaan aikaan ja molemmat kiinnostivat. Sen jälkeen suunnattiin kohti päälavaa jonka korkkasi Michael Monroe yhtyeineen. Monroe hyppi ja loikki pitkin lavaa sekä välillä kiipeili lavarakenteissa. Michael soitti kitaraa, huuliharppua ja saksofonia.. joten paljon keikan aikana jälleen tapahtui! Tämä oli kolmas kerta, kun näin Monroen keikan. Ensimmäisellä kerralla toisin oli kyseessä Hanoi Rocks.
Tämän jälkeen kävimme hiukan syömässä evästä, kunnes taas jatkoimme kierrosta kohti Rentolavaa ja siellä esiintyi Liljan loisto. Kuunneltuamme bändiä muutaman biisin päätimme vielä lähteä katsomaa Sue-lavalle Sweatmaster keikan lopun ja ehdimmekin kuulemaan setin lopun eli ne suurimma hitit.
Sitten olikin jälleen aika tehdä paluu päälavan läheisyyteen sillä kello 16:00 siellä esiintyi Von Hertzen Brothers eli Mikko Von Hertzen, Kie Von Hertzen, Jonne Von Hertzen, Mikko Kaakkuriniemi ja Juha Kuoppala. Heidän soittolista koostui muutamaa kappaletta lukuunottamatta radioissakin paljon soineista hiteistä ja siitähän tietysti paikalla ollut yleisö kovasti piti!
Rentolavan tunnelmaa
Seuraavaksi matka jatkui kohti Rentolavaa jossa esiintymisvuoronsa sai Raappana & Sound Explosion Band. Kovin suositun Rentolavan oikealla puolella oli juhlayleisöllä mahdollisuus enemmän ja vähemmän pulahtaa vilvoittelemaan veteen. Kuumimpina hetkinä tämän mahdollisuuden käyttikin monet hyödykseen ainakin vilvoitellakseen jalkojaan. Muutamat rohkenivat ihan kunnolla uimaankin. Itse en kokenut tarvetta mennä vetee lainkaan, joten pysyttelin kuivalla maalla. Raappanan setin loppu puolella lähdimme pitämään pienimutoista piknikkiä päälavan vieressä ollevaan rinteeseen. Josta myös katselimme tovin siellä seuraavaksi esiintyneen Happoradion keikan.
Ensimmäistä kertaa lauantaina YleX-lavalle tuli asiaa vähän ennen kello 19, kun siellä aloitti settinsä Iced Earth poppoo. Tätä ei vain jaksettu montaa kappaletta kuunnella. Jokin ei vain toiminut. Bändi kuulosti niiden muutaman kappaleen aikana Iron Maiden kopiolta lähes joka osa-alueella. Lisäksi bändi jotenkin uskotteli olevansa rankka hevi bändi, mutta se ei vain tuntunut uskottavalta. Joten oli aika suunnata katseet seuraavaan mielenkiintoiseen esiintyjään joka oli päälavalle saapuva Apulanta eli Toni Wirtanen, Sipe Santapukki ja Parta-Sami. Apulanta veti muuten laadukkaan keikan, mutta valitettavasti bassot oli kyllä säädetty niin voimakkaiksi ettei laulusta meinannut saada mitään selvää. Piti todellakin tietää mitä Toni lauloi jotta sanoista selvän sai. Harmi, että muuten hyvä setti kärsi pahoin äänentoisto säädöistä.
Sielun Veljien paluu
Tämän jälkeen olisi ollut mahdollista suunnata katsomaan Kate Nashia, Melt-Banana tai Palefacea, mutta nuo kaikki jätin väliin. Sillä seuraava päälavan esiintyjä oli sitten se viitisentoista vuotta odottamani Sielun Veljet joten jäin mestoille heti Apulannan jälkeen ja pääsinkin niin sanotusti kolmos riviin. Eli etukaiteen ja minun väliin jäi kaksi ihmisriviä. Paikka oli niin hyvä, etten voinut siitä enää lähteä muita keikkoja katsomaan. Ympärillä oli kaikenikäistä väkeä ja Siekkarit henkistä tietysti, joten tuo reilu tunnin odottelu sujui verrattain joutuin osan aikaa heidän kanssaan jutelleessaan. Sovittiin siinä muun muassa, ettei meidän ohi sitten viisi minuuttia ennen rupea menemään väkeä enää ohitse kaiken maailman kavereiden, serkkujen ja muiden sukulaisten luokset, jotka tietysti heille on eturivissä paikkaa pitämässä. Nämä henkilöt ovat ehdottomasti rasittavimpia tapauksia kaikissa isoissa tapahtumissa! Sitten tiukasti seuraavana listassani tulevat todella päihtyneet ja muissa aineissa olevat ihmiset, joita Ilosaarirockissa tosiaan oli enemmän kuin muissa festareilla joissa olen käynyt. Nämä sankarit, kun eivät ymmärrä saati sitten usko muiden kanssa ihmisten puhetta ja häiritsevät todella paljon muiden eloa. Järjestäjien taholta toivoisi, että niissä olutalueilla ei todellakaan myytäisi sitä viinaa enää selvästi päihtyneille henkilöille, kuten ei saisikaan. Ymmärrän kyllä, että taloudellisesta kannalta viinaa myydään juuri niin paljon, kun sitä kukin tahtoo ostaa, mutta niin ei vain tulisi tehdä. Noudattamalla määräyksiä ainakin jonkin verran olisi vähemmän näitä todella päihtyneitä häiriköitä!
Ilta yhdentoista aikaan päälavalle kapusi ensin juontaja Arto Nyberg, joka sitten kuulutti lavalle Sielun Velvet. Kaksikymmentäviisi kappaletta sisältäneen keikan aloitti kappale Lapset. Sitten oli vuorossa uusi kappale Nukkuva Hirviö, jota seurasi sitten Satama. Ensimmäinen kunnolla yleisön sekaisin saanut kappale oli Aina nälkä, jota koko 21 000 päinen yleisö yhdessä lauloi! Sitten hiukan kevennettiin sykettä ja tovi Mustamaalattiin ja vastaus tuuletakin saatiin, siitä sitten mentiin kohti Järviä, järviä. Sen jälkeen oli taas aika kunnon yhteislauluun kappaleella Karjalan kunnailla. Syketta tasattiin Yö erottaa pojasta miehen ja Volvot ulvoo kuun savuun aikana, kunnnes oli taas elämöidä Säkenöivässä voimassa. Sitä seurasi pohdinnallinen Ihminen ja siitä matkattiin Kansallispäivään ja pohtimaan Tiskirätin elämää. Seuraavana huolena oli Elintaso ja sen jälkeen putoili Laatikoita. Sitten taas kunnon vauhtia Emil Zatopekin tahdissa ja siitä laskeuduttiin Kevääseen. Sitten tuli Ikävä ja sen jälkeen On mulla unelma. Pääsetin päätti aivan loistava Laulu! Ensimmäisen encoren aloitti erinomaisesti vedetty Rakkaudesta ja sen perään yhteislaulun tuottaneen Kanoottilaulun. Sen jälkeen ilmoille kajahti varmasti yksi tunnetuimmista Siekkareiden kappaleista eli Peltirumpu. Sen jälkeen poijaat kävi pikku tauolla ja tulivat vielä vetämään Tuomari Nurmion Huda huda -kappaleen, jonka aikana kaikenlaista pyrotekniikkaa toteutettiin ja lopuksi tuli kunnon ilotulitus! Ohessa Huda huda kappale >>
Niin ja tässä muita videoita Siekkareiden Ilosaarirockin keikalta joita olen Youtubesta löytänyt >>
Siekkareiden paluu keikka oli aivan loistava ja oli mahtaa olla todistamassa sitä aivan eturivin tuntumassa! On mahdotonta tässä yrittää asiaa sanoin kuvailla, se vain oli sanoin kuvailematon kokemus! Vuosien odotus kannatti ja kaikesta hypetyksestä huolimatta äijät pystyivät ne kaikki odotukset ihailtavan hienosti täyttämään! Kyllähän kundit tätä varten olivat yli kuusi kuukautta harjoitelleet, mutta silti. Pari tuntia kestänyt setti oli aidolla tunteella ja hyvällä taidolla vedetty kokonaisuus! Yleisöstä ei samaa voi sanoa, mutta en nyt jaksa enää tuosta kirjoittaa, lienen jo tehneeni mielipiteeni kyseisestä asiasta selväksi aiemmin tässä kirjoituksessa.
Nyt Siekkarit nähtyäni olen pohtinut, että olisiko vielä jotain suomalaista bändiä joka olisi niin sanotusti pakko nähdä niin ei sellaisia ole ainakavaan vielä viikossa mieleen tullut. On niitä muutama, mutta ne eivät voi paluuta enää tehdä, koska kaikki yhtyeen jäsenet eivät enään ole elossa.. kuten Leevi and the Leavings ja Juicen kokoonpanot.
Tässä vielä Sielun Veljien soittolista: 1. Lapset, 2. Nukkuva hirviö, 3. Satama, 4. Aina nälkä, 5. Mustamaalaan, 6. Tuulelta vastauksen saan, 7. Järviä, järviä, 8. Karjalan kunnailla, 9. Yö erottaa pojasta miehen, 10. Volvot ulvoo kuun savuun, 11. Säkenöivä voima, 12. Ihminen, 13. Kansallispäivä, 14. Tiskirätti, 15. Elintaso, 16. Laatikoita, 17. Emil Zatopek, 18. Kevät, 19. Ikävä, 20. On mulla unelma, 21. Laulu, Encore 1: 22. Rakkaudesta, 23. Kanoottilaulu, 24. Peltirumpu, Encore 2: 25. Huda huda.
Sateessa hotellille
Lähes välittömästi Siekkareiden keikan jälkeen alkoi satamaan vettä kaatamalla, joka oli kyllä ihan hyvä asia. Sade viilensi villiintynyttä kansaa ja raikasti mukavasti ilmaa muutenkin. Sateen yllättäessä tuli käyttöä myös koko päivän mukana kantamillemme sadevaatteille jotka yllä oli mukava kävellä kohti takaisin hotellia.
Hotellilla oli pakko käydä suihkussa, vaikka kello lähestyikin jo kolmea, kun oli niin paljon hikoillut viimeisen keikan aikana. Sitten oli taas aika mennä muutamaksi tunniksi nukkumaan ja odottamaan sunnuntai aamun aamupalaa.
Valokuvia lauantailta
Lauantaina tuli räpsittyä digipokkarilla paljon kuvia joista 167 kappaletta olen julkaissut Flickr. com tililleni. Löydät ne ja voit käydä halutessasi niitä katsomassa paikassa nimeltä Ilosaarirock 2011 – Lauantai.