Ismo Kullervo Alanko on lokakuun yhdeksäntenä päivänä julkaistavan albumin nimi ja kokonaisuus jota sain loppuunmyydyssä Helsingin Huvilateltassa viikko sitten olla kuuntelemassa.
Matka keikalle lähti käyntiin tovin myöhässä olleella junalla. Syytä ei liiemmin kerrottu, mutta matkan aikana se selvisi, kun jäimme sivutaiteelle kotvaseksi paikoilleen. Silloin kerrottiin junassa olevasta jarruviasta. Matkaa jatkettiin vartin jälkeen enemmän ja vähemmän toimivilla jarruilla aikaisempaa hitaammin.
Olin kyllä jo lippuja ostaessani varautunut näihin liian tuttuihin juna ongelmiin ja siksi ei nyt ihan hirveää stressiä alkanut pukkaamaan keikalle ehtimisen suhteen.
Matkalukemiset unohdin kotiin, mutta onneksi VR:n Matkaan lehdestä löytyy mieluisaa lukemista, Ismo Alangon ja Teho Majamäen haastattelut ?.
Huvilateltalta olin ajoissa jo ennen klo 18. Huvilateltan jonossa eräs naisporukka jutteli siitä kuka heistä vie Alangon tänään kotiinsa ”kun kerta se on nyt eronnutkin ja vapaata riistaa”. Kotimatkalla oli asiaa Googlattava ja näin asiat ovat. Tuo tieto auttoi ymmärtämään paremmin uuden levyn materiaalia – se vaikuttikin erosta kertovalta tarinalta ja ihmettelin miten tämä voi muuten olla henkilökohtaisin levy, jos ei taustalla ole jokin ihmesuhdekriisi.
Ensimmäisellä puoliajalla Ismo lauloi ja muuta lavalla olijat soittivat komeasti tulevan albumin kappaleet. Rakkauden eri muodot olivat pääosassa monissa kappaleissa. Löytyi sieltä ”itseruoskinta ja alamäki” kappaleitakin 1-3, jotka luonnollisesti olivat sitä parasta tarjontaa. Niissä oli jotain sellaista tuttua 90-luvun soolotuotannon tunnelmaa. Jostain syystä Alangon syvissä vesissä kulkevat kappaleet ovat vain lähimpänä sydäntäni, niistä vaan jotenkin saa voimaa elämään.
Ilmeisesti kappale nimeltä Haudankaivaja on ensi kuulemalta suosikkini, vahvaa ainesta oman soittolistan klassikoihin. Se oli kaikella tapaa synkkä, kuten koko konsertti ja etenkin tämä kappale oli visuaalisesti hieno. Lähes pimeäksi koko teltta, pieni videokamera niin lähelle Alankoa, että vain kasvot näkyivät bändin takana olevalla näytöllä. Tuimaa katsetta ja muutenkin vihaa täynnä olevaa menoa. Jostain kumman syystä pidin juuri nyt tästä, no pitivät muutkin läsnä olleet.
Ei keikan perusteella voi vielä sen tarkempaa arviota tulevasta levystä antaa. Äänimaailma oli enimmäkseen mukavaa kuultavaa korvilleni. Sanoistakin sai hyvin selvää, mutta ei niitä noin nopeasti pysty sisäistämään. Vaatii taas useita kuuntelu kertoja, jotta voi paremmin sijoittaa levyn omalle paikalleen Alangon tuotannossa.
Toinen puoliaika
Teemana oli ”syvissä vesissä ja liemissä uiminen”. Biisit olivat hyviä poimintoja omaltakin suosikkilistalta, pari vaihdosta tai lisäystä olisi vielä voinut olla kirsikkana kakussa > Nuorena syntynyt, Kriisistä kriisiin – olisivat sopineet ainakin hyvin teema settiin.
Yleisökin innostui tuttujen kappaleiden parissa. Useiden kappaleiden aikana oli rytmikästä älämölyä ja puolet setistä väki käytännössä seisoi teltassa. Tunnelma teltassa olikin todella hyvä ja ehkä senkin johdosta keikka oli yksi parhaista Ismon keikoista joilla olen mukana saanut olla.
Ensimmäistä kertaa näin miehen hänen omilla kotikulmillaan. Aiemmin on tullut nähtyä hänet ja muut Sielun Veljet Joensuun Laulurinteellä, sekä pitkin poikin etelä-suomea.
Nyt täytyy kaivaa levyhyllystä Alangon tuotanto soitantoon. On tässä kaikessa härdellissä tullut pahasti laiminlyötyä musiikinkuuntelukin, vaikka se aina ollut yksi eniten voimaa minulle antaneita asioita.
Ei Alankoa ilman Pohjosta
Keikan jälkeen tuli bongattua Kimmo Pohjonen jota ystävällisesti tervehdin ja toivotin hyvät jatkot, hän toivotti samoin ja kätteli samalla, tämä kohtaaminen olikin se kirsikka kakun päälle tällä reissulla :).
Rautatieasemalla oli paljon vartioita ja poliiseja. Ei ilmeisesti mitään hämminkiä vaan ihan perusmeininki. Mukava huomata miten rauhallista asemalla oli puolen yön aikaan lämpöisenä loppu kesän perjantai -iltanakin. Aikoinaan meno oli huomattavasti hurjempaa, tosin nyt se aseman porukka on siirtynyt Kamppiin.
Junaa odotellessa kävin ravitsevalla iltapalalla turkulaisessa hampurilaisravintolassa. Juna oli tovin jälleen myöhässä, mitenkäs muuten.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
