Toukokuussa tuli nähtyä Ismo Alanko Tampere-talossa. Siellä oli Ismo Alanko festivaalien ensimmäine ilta, Ismo Alanko ja Tampere filharmonia: Kullankaivajat. Bändi biisien sovitukset liian outoja ja kaukana. Äänimaailma oli kuin olisi purkissa ollut, ainakin parvella. Hallanvaaran kappaleet kuulostivat loistavilta, kun alunperinkin tuollaiselle orkesterille tehty. Toisen puolen kuusi kappaletta oli positiivinen yllätys. Räppi biisi Mestari oli täytettä vaikka toki varmaankin jonkinlainen tarkoituksellinen erikoisuus, ei osunut maaliin. Ajassa, Iloinen, Kaiken maailman kehtolaulu ja Anteeksiantaja olivat hyviä, ehkäpä tulevaisuuden klassikoita jokunen? Näyttely on hyvä. Paljon spessua materiaalia. Joitain valokuvia joita en ole aiemmin nähnyt. Papereita joihin on rustattu klassikoiksi kasvaneita kappaleita. Maalauksia, levykansien suunnitelmia, kiertuejulisteita, Onnenpyörä, Baritonien puku ja Pohjonen Alanko esiintymisasu.
Hyvää viikon jatkoa teille kaikille!
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
