Syyskuun sunnuntai 2011

Lämmin ja aurinkoinen syksyinen päivä. Matkalla vastaan tuli ylämaankarjan sonneja ja metsästä löytyi paljon syötäväksi kelpaavia maukkaita sieniä! Näistä asioista tiivistetysti koostui 11.9.2011 sunnuntai ja päivähän oli mukava :)! Tapahtumat olivat niin mielenkiintoisia, että hetkittäin huomasin täysin unohtaneeni kaikki huolet ja tuo on kovin poikkeuksellista.


YlämaankarjaaPäivä lähti käyntiin lähellä laiduntavien ylämaankarjan seuraamisella. Tällä kertaa laiduntajat olivat aivan tien vieressä joten näimme ne hyvin läheltä, muutaman metrin etäisyydeltä. Tämä oli harvinaista vuonna 2011. Nimittäin valtaosan kerroista jolloin varta vasten lähdimme katsomaan karjaa olivat he kaukana aidasta, joten niitä ei silloin juurikaan nähnyt. Jostain yksilöstä saattoi nähdä jonkin ruumiin osan, mutta ei oikeastaan muuta.


Lauma oli tällä kertaa jakaantunut kahteen, eri puolille pientä ojaa. Siinä ne sitten tuijottelivat toisiaan ja osa sonneista nahisteli keskenään. Aikamme niiden puuha seurattuamme ja valokuvia räpsittyämme päätimme jatkaa matkaa reissun toiselle etapille eli sienimetsään.


TattiSienimetsälle lähdimme tietysti suurin odotuksin, mutta varauduimme kyllä siihenkin ettemme sieltä mitään tulisi löytämään. Poiminnan ja valokuvaamisen kannaltakin teimme positiivisen paljon hyviä löytöjä!
Niinpä poimittavaa ja kuvattavaa löytyikin yli kolmen tunnin ajaksi. Tosin loppu osa ajasta ei juurikaan enää tuottanut tulosta. Viimeinen alue jossa kuljimme vaikutti siltä, että siellä oli hetki sitten käynyt joku muukin sieniä poimimassa. Siitä merkkeinä olivat tallattu kasvillisuus ja potkitut sienet.


Yhtä kaikki lopputulos on suuri yllätys ja sieniä kertyikin jonkin matkaa neljättä kiloa. Pääosin eri tattilajeja sekä muutama karvarousku. Sienten lisäksi vastaan tuli muutama hämähäkki ja sudenkorentoja, joista myös otin valokuvia. Joten valokuvaamisen kannalta reissu oli todella vaiherikas ja hyvin mielenkiintoinen!


Hyttysen pistos.Jos päivän aikana tapahtui paljon hyvää niin tapahtui jotain ikävämpääkin. Metsässä oli nimittäin vielä aika paljon hyttysiä ja pistelivät lukuisia kertoja sormieni nivelkohtiin. Valtaosa puremista laskeutui jo sunnuntaina, mutta muutama vaivasi turvotuksella ja jomotuksella maanatain iltanakin. Oheisessa kuvassa esimerkki yhdestä pahimmasta pistoskohdasta, vasemmasta pikkurillistä. Sormi oli niin turvoksissa, etten saanut sitä kunnolla taitettua ja siihen tosiaan jomotti koko ajan sekä maanantaina se alkoi myös kutiamaan voimakkaasti. Saman tyylinen tapaus kuin 2010 kesällä ollut paarman pistos, tosin huomattavasti pienemmällä alueella.


Itikoiden pistoksista huolimatta reissu oli todella onnistunut ja mukava. Sekä hyvä muistutus siitä miten hienoa ja rauhoittavaa luonnossa kulkeminen on. Voin suositella lämpimästi teille kaikille lähtemistä retkelle ihan vaikka vain lähiluontoon. Siellä tulee joka kerta jotain mielenkiintoista vastaan ja nopeasti unohtuvat myös arjen huolet, kun vain maltat rauhoittua ja keskittyä luonnon tarkkailemiseen taikka vain olemiseen.