Nyt on paljon kritiikkiäkin saaneet jääkiekon maailmanmestaruuskisat ohitse. Kisat päättyivät sunnuntaina 20.5.2012 pelattuihin mitaliotteluihin. Pronssi pelissä kohtasivat Suomi ja Tshekki. Finaalissa pelasivat Venäjä ja Slovakia. Tässä ensimmäisessä MM-kotikisojen blogissani keskityn pronssiotteluun. Finaalista julkaisen sitten oman julkaisunsa. Vaikka tuo on suunnitelmani tulevat juttuni varmaankin osittain menemään ristiinkin, mutta tuo on pääideani.
Kritiikistä jo tuossa mainitsinkin niin aloitetaan vaikka sillä. Kovin paljon ennen kisoja ei lippujen hinnoista maristu, mutta kisojen alettua sitäkin enemmän. Pidän jotenkin outona sitä, että lehdistö havahtui korkeisiin lippuhintoihin vasta kisojen alettua. Osa lipuista tuli myyntiin jo kaksi vuotta ennen kisoja, jolloin ostin omat lippuni mitalipeleihin, ja loputkin liput tulivat myyntiin jo vuosi sitten. No, ehkä lehtien lööpit piti jostain vetää kisojen alussa, kun itse peleillä ei niin suurta painoarvoa kisojen alussa ole.
Kalliiden lippujen johdosta hallit huusivat tyhjyyttään niin Suomessa kuin etenkin Ruotsissa. Nopeasti tähän sitten lehdistön ja yleisön painostuksesta reagoitiin ja laitettiin lippuja jakoon paljon kohtuullisemmin hinnoin. Silloin oli jo tosin vahinko tapahtunut, mutta varmasti joku piti tuostakin ratkaisusta ja lähti otteluita katsomaan. Ensi vuonna jaetuissa kisoissa lippujen hinnat ovat osittain alhaisempia, jotta hallit saataisiin täyteen ei niin kiinnostavissakin otteluissa. Näin olisi pitänyt toimia jo tänäkin vuonna, mutta hyvä että edes sitten ensi keväänä.
Kritiikkiä satoi myös joukkueen pelaajavalinnoista. Niitä en ole aiemmin hirveästi puinut, mutta olisihan joukkueessa saanut / pitänyt olla 2-3 muuta hyökkääjää ja 2-3 muuta pakkia sekä ehkä jotkut muuta maalivahdit. Tai sitten Vehaseen olisi pitänyt luottaa alusta asti. Jotenkin Petri Vehanen oli hukassa, kun vastuuta tuli vasta Kari Lehtosen haparointi otteluiden jälkeen. Vehanen hoiti tärkeän USA pelin, mutta Venäjä välierässä meni 2-3 liian helposti. Sama jatkui pronssiottelussa jossa 2 meni luokattoman helposti ensimmäisessä erässä, loput kaksi erää Vehanen pelasikin sitten jo omalla tasollaan.
Minkäs Jukka Jalonen kumppaneineen sille tosiasialle mahtaa, ettei edes MM-kotikisat kiinnosta kaikkia Suomen parhaimpia jääkiekonpelaajia. Osaa ei kiinnosta, osa ei uskalla tulla epäonnistumisen pelossa, joku vetoaa sopimusneuvotteluihin ja jotkut ovat loukkaantuneita.. Näinhän se on aina ollut ja niillä on mentävä jotka joukkueeseen saadaan.
Tämän vuoden Leijona nippu ei ollut niin joukkue kuin viime vuonna. Vain aika ajoin peli oli hyvää ja hallussa. Liian usein tuli koko kentällisen virheitä ja vielä useammin yksilötason virheitä. Jos ykköspakkipari on Juuso Hietanen – Mikko Mäenpää tasoa niin ei oikein hyvältä puolustuspää näytä. Ovat ihan hyviä kansainvälisenkin tason pelaajia, mutteivät niitä jotka mestaruuksia omilla suorituksillaan voita.
Hyökkäyspäähän olisi myös tarvittu toisia pelaajia. Sellaisia jotka luontaisesti osaavat tehdä saamistaan paikoistaan hyvällä prosentilla maaleja. Nyt kovin usein hyvistäkin paikoista lauottiin luokattoman huonoja kuteja. Moni meni maalin ohitse tai sitten ihan päin maalivahtia. Lopuista laukauksista taas puuttui tarvittava voima. Edes pronssi pelissä laukausten laatua ei pystytty parantamaan. Suomella oli kisoissa taatusti riittävästi maalipaikkoja, jotta oltaisiin voitu vaikka toistamiseen ”Kundia saunottaa”, mutta ei tuolla viimeistelytaidolla ja halulla.
Kritiikistä toviksi itse jutun aiheeseen eli pronssiotteluun. Aluksi vaikutti siltä, että Leijonat olisivat tulleet pelaamaan, mutta nopeasti tuo tunne katosi. Ehkä se tunne oli vain yleisön ja oma henkilökohtainen toive. Janne Niskalan istuessa jäähyllä teki Petr Prucha 0-1 maalin. Tuohon ei vielä kaaduttu vaan pirteästi pelannut Mika Pyörälä iski melko pian 1-1.
Peli oli tuonkin jälkeen enemmän Tshekin hallussa ja ensimmäisen erän loppu olikin surullista katsottavaa, kun ensiksi Jiri Novotny teki 1-2 ja David Krejci 1-3. Toiseen erään jopa odotin Rämön maaliin tuloa, näin ei kuitenkaan käynyt vaan Vehanen jatkoi ja hyvin jatkoikin lopun pelin.
Toisessa erässä Leijonat sai peliä paremmin hallintaansa ja kavennus maaleihinkin oli paikkoja, mutta erä oli maaliton.
Kolmannessa erässä sitten Suomi sai kaivatun 2-3 kavennuksen tehtyä, tekijänä oli Jussi Jokinen. Peliä oli jäljellä vielä 10 minuuttia ja tuolloin tuntui vahvasti siltä, että nyt homma hoituu. Kovasta yrityksestä ja painostuksesta huolimatta ei sitä tasoitusta koskaan tullut. Leijonille tarjottiin ylivoimaakin, mutta edes se ei auttanut. Ylivoimalla vain siirreltiin kiekkoa toiselta toiselle laitojen vierustalla ja sillä tavalla harvoin maaleja tehdään. Muutama hyvä maalipaikkakin saatiin luoduksi, mutta niistä vedot meni päin maalivahtia.
Sekin on totta, että osa syys pronssipelin Leijonien tehottomuuteen oli hyvin pelannut Tshekki maalivahti Jakub Stepanek. Mies oli pelin loputtu silmin nähden hyvin väsynyt. Vaikeaa teki pysyä kunnolla pystyssä.
Kaiken kaikkiaan pronssi peli oli aika huono esitys Leijonilta. Viimeinen kymppi oli sitä mitä olisi saattanut odottaa näkevän koko pelin. Jos oli Leijonien esitys jäällä nihkeää niin kyllä se sitä valitettavan paljon oli myös yleisönpuolella. Ilokseni sain todeta, että lippuni oli sellaista paikasta josta löytyi pari kymmentä aktiivista kannattajaa, jotka jaksoivat pelin ajan huutaa ja taputtaa Leijonille. Kolmannessa erässä saatiin lopulta halliin muutaman kierroksen ajaksi aaltokin liikkeelle. Tosin senkin lähtö alku oli tuskaista, mutta lähti lopulta kuitenkin.
En ymmärrä miksei kovin kalliita lippuja ostaneita ihmisiä kiinnosta edes pronssipelissä kannustaminen? Tuleehan siitä itse kullekin parempi fiilis, kun on itsekin pelissä täysillä mukana eikä vain napostele jotain purtavaa ja mutise niitä näin mielessään. Hallissa olijat eivät kuitenkaan ainakaan kaikki vaikuttaneet olleen virkapukumiehiä vaan enimmäkseen tavallista kansaa.
Yksi syy on varmasti se, mikä on muissakin jääkiekkopeleissä, että hallit ovat täynnä istumapaikkoja. Olen onnekseni saanut olla seuraamassa SM-liigaa silloin, kun halleissa oli vielä enemmän seisomakatsomoita kuin istumakatsomoita. Valitettavasti se tunne menee jotenkin pois, kun saa katsella peliä istualtaan! En muuta kuin Hartwall Areenaltakin alakatsomosta muutama istumakatsomolohko pois ja seisomapaikkoja tilalle. Seisomakatsomoiden luoma hyvä tunnelma ehkä sitten tarttuisi paremmin penkeilläkin istuviin.
Toinen syy kannustamisen heikkouteen ja pelaajien intoon tulla kisoihin saattaa olla myös kisojen yleisyys. Tarkoitan, että ne ovat joka vuosi. Kisat saattaisi kiinnostaa kaikkia enemmän ja paremmalla tunteella, jos ne olisivat edes kahden vuoden välein. Silloin ne olisivat harvinaisemmat ja mitalit vaikeammin tavoitettavissa.
Pelin loputtua ja palkintoseremonioiden jälkeen lähdin Pasilan asemalle syömään hampurilaisateriaa.
Ohessa olleet valokuva on otettu Canon Ixus 310HS digitaalikameralla. Kätevä ja suhteellisen laadukas pikku pokkari. Mieli halaji ottaa mukaan järjestelmäkamerankin, mutta se oli järjestäjien mukaan kielletty. Tosin totuus oli toinen, järjestelmäkameroita vilisi yleisössä sekä videokameroita. Joten olisi sinne voinut ottaa oman järjestelmäkamerankin mukaan. Niin ja jutun kuvat sekä lisää kuvia on nähtävissä Flickr.com sivustolla kansiosta IIHF World Championship Bronze Game 2012 ja kaikki kisakuvani voit katsella kansiosta 2012 IIHF Ice Hockey World Championship in Finland. Se pronssiottelusta ja myöhemmin viikolla tarinaa finaaliottelusta.
Suomi-Tshekki 2-3 (1-3, 0-0, 1-0).
1. erä: 12.17 Petr Prucha (Lukas Krajicek-Ales Hemsky) 0-1 yv, 16.53 Mika Pyörälä (Jarkko Immonen-Joonas Järvinen) 1-1, 17.22 Jiri Novotny (Lukas Kaspar) 1-2, 19.07 David Krejci (Hemsky) 1-3.
Jäähyt: 6.27 Petr Tenkrat T 2 min, 11.55 Janne Niskala S 2 min.
2. erä: maaliton.
Jäähyt: 35.34 Jussi Jokinen S ja Petr Caslava T 2 min.
3. erä: 49.01 Jussi Jokinen (Mikko Mäenpää-Mikko Koivu) 2-3 yv.
Jäähyt: 43.22 Jesse Joensuu S 2 min, 45.45 Petri Kontiola S ja Jakub Nakladal T 2 min, 48.39 Nakladal T 2 min, 50.03 Petr Nedved T 2 min, 55.52 Nakladal T 2 min
Maalivahtien torjunnat:Petri Vehanen S 12+12+1=25 (poissa 58.56-59.07 ja 59.14-59.56), Jakub Stepanek T 11+10+13=34.
Jäähyt yhteensä: Suomi 3×2 min, Tshekki 6×2 min.
Erotuomarit: Vjatsheslav Bulanov Venäjä ja Danny Kurmann Sveitsi (linjatuomarit Sergei Sheljanin Venäjä ja Miroslav Valach Slovakia).
Yleisöä: 12 879.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
