Sunnuntaina 20.5.2012 pelattiin Helsingissä Hartwall Areenalla jääkiekon maailmanmestaruus kotikisojen mitaliottelut. Nyt kerron sanoin ja kuvin tapahtumista finaalia ennen, finaalin aikana ja sitten ottelun jälkeen. Eilen kirjoittelinkin jo pronssiottelusta.
Pronssiottelun jälkeen kävin syömässä Pasilan juna-asemalla ja sitten suuntasin takaisin Hartwall Areenalle. Saapuessani hallille oli vielä tunti aikaa finaalin alkuun, joten kiertelin kisa-alueella. Eipä siellä oikein ”mitään” ollut. Kävellessäni matkaan tarttui Suomen kannatuslippu, Hockey Bird tarroja, Veikkauksen hikinauha, kannatus banderolli > olivat ilmaista tavaraa. Sitten hain vielä kisakaupasta pienen Hockey Bird maskotin.
Puoli tuntia ennen ottelua suuntasin sitten hallin sisään. Siellä jatkui ulkonakin voimakkaasti kuuluneet kannatus laulut niin Slovakkien kuin Venäläisten kannattajien toimesta. Tunnelma oli aivan toinen kuin ennen pronssiottelua.
Pasilan juna-asemalta hallille johtaneella tiellä vastaan tuli paljon lippujen ostajia. Vaikutti siltä, että hankkivat lippuja itselleen sitä varten, että saivat sitten välitettyä niitä eteenpäin Venäjän ja Slovakian kannattajille. Niin, finaalilippujen perään he olivat. En kysynyt mitä olisivat tarjonneet, mutta mitä sitä kaupantekoa sivusta katsoi vaihtui lipuista ainakin 500 euroa käteistä.
Finaalilippujen osto näytti hyvin toimineen, sillä finaaliottelussa oli nähtävissä huomattavasti vähemmän Leijona paitoja kuin mitä pronssiottelussa. Omakin ympäristö oli vaihtunut lähes täysin ja ympärillä oli enimmäkseen Slovakian kannattajia. Vaikka seura vaihtui meno vain tuntui paranevan. Finaaliottelussa kannatin altavastaajana lähtenyttä Slovakiaa, mutta heikosti siinäkin lopulta kävi.
Ensimmäisessä erässä Slovakia pysyi hyvin mukana, kuten Suomikin välieräottelussaan. Kaava oli muutenkin hyvin samanlainen. Ensiksi Slovakia pääsi 1-0 johtoon Zdeno Chara salamamaalilla, mutta erän puolivälissä Aleksandr Semin tasoitti kahden muun huippupelaajan syötöistä (Aleksandr Ovetshkin-Pavel Datsjuk). Ensimmäinen erä päättyi 1-1.
Hyvän ensimmäisen erän jälkeen vaikutti siltä, että tästä ei taida tullakaan Venäjän toimesta tehtyä teurastusta vaan ihan oikea tiukka taistelu.
Toinen erä alkoi tasaisesti, mutta nopeasti Venäjä sai paremman otteen ja sitten alkoikin maalien tehtailu.
Ensin Aleksandr Perezhogin (Aleksandr Popov) 2-1.
Sitten Aleksei Tereshenko (Sergei Shirokov-Nikolai Zherdev) 3-1.
Lopuksi vielä toistamiseen Semin (Datsjuk) 4-1. Tässä vaiheessa alkoi olemaan viimeistään selvää, ettei Slovakialla ole mahdollisuuksia voittaa punakonetta joka oli saanut kunnon vauhdin päälle.
Kolmannessa erässä Slovakia jaksoi jatkaa taisteluaan, mutta niin jatkoi Venäjäkin siitä mihin se toisessa erässä jäi eli maalintekoaan.
Maalin teon aloitti Datsjuk (Semin-Ovetshkin) 5-1.
Tässä tilanteessa Slovakia vaihtoi maalivahtinsa Peter Hamerlikiin.
Sitten Slovakia sai tehtyä ylivoimalla 5-2 kavennuksen, tekijänä oli Chara (Surovy-Miroslav Satan).
Sen jälkeen Slovakialla olikin hyvää painostusta ja mahdollisuuden vielä muutamaan lisämaaliin.
Lopullisen niitin 6-2 teki turnauksen parhaaksi pelaajaksi oikeutetusti valittu Jevgeni Malkin.
Pelissä oli aika ajoin aivan järkyttävän hieno tunnelma! Yleisön pauhu ja kannatus sekä loistavaa peliä! Tosin kyllä hallissa oli ajoittain yllättävänkin hiljaisia jaksoja jolloin ei oikein yleisöstä kuulunut mitään, mutta ne hetket olivat kylläkin harvassa. Pronssiottelun tapaan hallissa lähti aalto kiertämään ja tällä kertaa se kiersi varmaankin ainakin kymmenenkierrosta.
Finaalin, kuten myös pronssiottelun aikana, yritin oikein tietoisesti painaa mieleen sen tunnelman joka hallissa ja ympäristössäkin oli. Vaikka kisat on joka vuosi olivat nämä kisat itselleni ensimmäiset joissa olin paikan päällä ja voi olla, että olivat myös viimeiset, elämästä kun ei koskaan tiedä. Uskonkin, että tulen kyllä noiden mitaliotteluiden tunnelman muistamaan lopun elämäni ajan.
Nyt olen onnistunut näkemään SM-liigan finaaliotteluita ja MM-kisojen mitaliottelut. Vielä on haavelistalla päästä näkemään Olympialaisten mitaliottelut sekä Stanley Cupin ratkaiseva ottelu. Näiden kahden jääkiekkoon liittyvien haaveiden toteutuminen vaikuttaa toistaiseksi hyvin epätodennäköiseltä, mutta mistä sitä koskaan tietää. Kyllähän noihinkin esimerkiksi eri kilpailuissa arvotaan lippuja ja tehdään myös Suomestakin pakettimatkoja, joten ehkäpä joskus tulevaisuudessa nuokin tulee koettua. Sekä oma lukunsa on sitten tavoitteet päästä kuvaamaan jääkiekkoa järjestelmäkameralla, toivottavasti sekin tapahtuu jossain vaiheessa!
Nyt sitten vain odottelemaan seuraavia kotikisoja ja niissä pelattavia mitalipelejä, ne olen suunnitellut menevä taas sitten katsomaan. Seuraavat kotikisat ovat mitä ilmeisemmin 2020 luvulla, joten tässä on hyvin aikaa kerätä rahaakin noihin ottelulippuihin.
Tämän blogi julkaisun kuvat sekä lisää kuvia on nähtävissä Flickr.com sivustolla kansiosta IIHF World Championship Bronze Game 2012 ja kaikki kisakuvani voit katsella kansiosta 2012 IIHF Ice Hockey World Championship in Finland.
Venäjä–Slovakia 6–2 (1–1, 3–0, 2–1)
1. erä: 1.06 Zdeno Chara (Tomas Surovy) 0-1, 9.57 Aleksandr Semin (Aleksandr Ovetshkin-Pavel Datsjuk) 1-1.
Jäähyt: -.
2. erä: 26.10 Aleksandr Perezhogin (Aleksandr Popov) 2-1, 33.31 Aleksei Tereshenko (Sergei Shirokov-Nikolai Zherdev) 3-1, 35.22 Semin (Datsjuk) 4-1.
Jäähyt: 35.43 Zdeno Chara S 2 min.
3. erä: 43.55 Datsjuk (Semin-Ovetshkin) 5-1, 49.37 Chara (Surovy-Miroslav Satan) 5-2 yv.
Jäähyt: 48.47 Ovetshkin 2 min, 59.45 Tomas Kopecky S 2 min.
Jäähyt yhteensä: Venäjä 1×2 min, Slovakia 2×2 min.
Maalivahtien torjunnat: Semjon Varlamov V 9+8+12=29, Jan Laco S 12+13+3=28 (vaihtoon ajassa 44.43), Peter Hamerlik S (0)+(0)+8=8 (vaihdosta ajassa 44.43).
Erotuomarit: Antonin Jerabek Tshekki-Brent Reiber Sveitsi (Roger Arm Sveitsi-Petr Blumel Tshekki).
Yleisöä: 13 242.
Markus Kauppinen – Valonkuvaaja
