Vuosi sitten elettiin Pikku Leijonien kanssa aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin tänä vuonna. Vuosi sitten oli kovaa hurmosta ja tänä vuonna suurta sekasotkua. Ei muistella ikäviä menneitä vaan keskitytään nyt vuoden takaisiin tapahtumiin, toki ei silloinkaan kaikki asiat putkeen menneet.

Viimeisen kisapäivän aamulla matkaan

Tiistaina 5.1.2016 lähdin aamulla pyörällä juna-asemalle rapsakassa -22 asteen pakkasessa. Kirkkaalla taivaalla oli auringon kajoa ja koilisesta tuuli muutama metri sekunnissa. Pyörä selvisi sääoloista hyvin ja olin ajoissa asemalla.

Samaa ei valitettavasti voi kertoa VR:n junasta, jonka pakkanen oli päässyt yllättämään, sitä ei koskaan tullut. Korvaava juna tuli kymmenen minuuttia myöhässä jolla sitten pääsin jatkamaan matkaa kohti U20 jääkiekon maailmamestaruuskisojen päänäyttämönä toiminutta Helsingin Hartwall Areenaa.

Pelaajien matka tuohon päivää alkoi vuosia sitten, omani viime vuoden huhtikuun lopulla jolloin liput mitaliotteluihin hankin. Tietysti tuolloin toivoin että Suomi pelasi jommassakummassa ottelussa, mutta se olisi vain bonusta. Hankin liput tapahtuman kiinnostavuuden takia.

U20 MM-kisat ovat jopa kiinnostavammat kuin aikuisten vuotuiset kisat. Nuoret pelaavat paljon paremmalla tahtotasolla ja muutenkin viihdyttävämmällä tavalla kuin monet aikuistenkisoihin osallistuvat pelaajat.

Aikuisten kisoissa monet tuntuvat oleva pakosta mukana tai sitten heitä ei vain muuten hirveästi pelit nappaa, ei ainakaan alkusarjassa. Useat pelaajat kieltäytyvät kunniasta vedoten syyhyn jos toiseenkin. Etenkin kotikisat ovat todella vastenmieliset monille tähtipelaajillemme, kuten 2012 kisat osoittivat. Niiden odotettiin ja mainostettiin pitkään olevan ison osan huippupelaajistamme ”vielä kerran pojat” turnaus. Eipä heistä sitten oikeastaan ketään tullut mukaan kisoihin vaan kaikki yksitellen kertoivat pitkin matkaa jäävänsä pois kisoista. Kisajoukkue ylsi kuitenkin pronssipeliin, mutta se kyllä heitä liiemmin napannut vaan pronssimitalit otti Tshekki.

U20 kisat ovat kyllä syystäkin Pohjois-Amerikkalaisten mielestä paljon aikuisten kisoja kiinnostavammat. Nytkin mitaliotteluissa paikalla oli tuhansia Kanadalaisia, jotka luonnollisesti uskoivat omiensa olevan finaalissa.

Lisäksi liput ovat edulliset verrattuna oikeastaan mihin tahansa viihdetapahtumaan. 49 eurolla pääsi näkemään pronssi ja finaaliottelut. Liigaotteluihinkaan ei meinaa päästä tuohon hintaan kahteen otteluun istumaan ja niiden otteluiden yleistaso on kaukana tiistaina nähtyjen otteluiden tasosta. Eikä tuolla hinnalla pääse kuin yhteen konserttiin ja jos kyseessä on ulkomaalainen esiintyjä pitää siitä maksaa usein enemmänkin.

Lipun hintalaatusuhde oli täydellinen. En tällä kuitenkaan tarkoita, että seuraavien kisojen lippujen hinnat pitäisi olla korkeammat. Hinnat olivat kymmenes osa 2012 kisojen hinnoista ja todella hyvä niin. Toivottavasti hinnat ovat samaa luokkaa seuraavienkin U20 kotikisojen kohdalla. Kohtuuhintaiset liput mahdollistivat uuden kisojen kävijäennätyksen vanhalla mantereella sekä yleisöön pääsi tällä kertaa enemmän tavallista kansaa pukumiesten sijaan. Tuokin taatusti vaikutti positiivisesti hallin tunnelmaan, joka ajoittaisesta vaisuudesta huolimatta oli huomattavasti parempi kuin 2012 kisoissa.

Tunnelma finaalissa

Henkilökohtaisesti arvostan korkealle saamaani mahdollisuutta olla niin onnekas, että sain olla hallissa seuraamassa näinkin harvinaista ottelua . Harvoin nimittäin kotikisojen maajoukkue pelaa finaalissa saati sitten voittaa mestaruuden. Onkin hyvin mahdollista että vastaavaa kokemusta ei kohdalleni tule koskaan.

Häpeällinen hetki oli se kun Kanadalaiset alkoivat kannustamaan Suomea ”Lets go Finland, Finland lets go”, suomalaisten kannustaen liiankin tuttuun tyyliin olemalla hipi hiljaa silloin kun peli ei kulkenut. Liian usein hallissa oli yllättävän hiljaista kun Suomella oli vaikeaa. Sitä samaa se on Liiga otteluissakin, mutta että MM-kisojen finaaliottelussa jossa Suomi pelaa ei kannustusta löydy koko ottelun ajaksi! Ottelun peliaika ei kovin kauaa kestä, joten kyllä sen kaikki jaksaisivat kannustaa, jos vain viitsivät.

Olihan hallissa hyvä tunnelma niin hetkinä kuin yleisö yhdessä kannusti ja juhli Leijonien onnistumisia. Vielä kun tämä kansa oppisi kannustamaan omiaan silloinkin kun on vaikeaa niin otteluita olisi vieläkin hienompaa olla paikan päällä seuraamassa ja silloin yleisöstä olisi enemmän hyötyä myös joukkueelle.

Ottamiani valokuvia prossiottelusta Ruotsi 3 – USA 8

Lisää kuvia prossiottelusta löydät Flickr tililtäni.

Ottamiani valokuvia finaalista Suomi 4- Venäjä 3

Videoita finaalista

Videoiden laatu ei päätä huimaan, mutta tunnelma niistä välittyy hyvin. Välineistä kiinostuneille kerottakoon, että videot on kuvattu Canon Ixus 510HS kameralla.

Markus Kauppinen – Valonkuvaaja