Viikko sitten kirjoitin ajatuksia elämän merkityksestä tai sen olemattomuudesta. Eräs toinen sairas asia on se, että jos / kun jotain ikävää kotimaassamme tapahtuu niin sillä aletaan oikein mässäilemään. Sillä mässäillään klikkihakuisessa mediassa ja myös kansalaisten parissa, joille sosiaalisen median eri palvelut antavat siihen liiankin hyvän mahdollisuuden.

Pitäähän median tiedottaa asioista, jotta ihmiset tietävät mitä tapahtuu. Siinä pitäisi vain muistaa säilyttää asiallinen linja eikä lähteä mässäilemään. Otsikoissa annetaan ymmärtää usein pahimman mahdollisen tapahtuneen, vaikkei niin olisi oikeasti tapahtunut.

Roskalehtientoimittajat

Voi sitä median ilonpäivää kun sitten oikeasti tapahtuu jotain sellaista joka tapahtui kuluvan vuoden maaliskuun toisena sunnuntaina. Tarina oli niin epätodellisen surullinen, että se täytti keltaisen lehdistön kaikki haaveunet.

Tapahtumapaikalta otettiin valokuvia ja videota,  jotka mielestäni rikkoivat osittain jo kotirauhaa – yksityisalueelta otettuja kuvia yksityisalueella olevista paikoista.

Joku roskalehtitoimittaja (nimeä ei jutussa kerrottu) sönkötti sillalla muka liikuttuneena joltain pizzalaatikon kanteen kirjoitettua moskaa – jota sitten pakkosyötöllä tuupattiin sivustolla käynneille niin ja kunnia tästä journalistiikan helmestä menee  Ilta-Sanomille. Toivottavasti nämä toimittajat eivät saaneet nukutuksi seuraavina öinä vaan osasivat edes silloin hävetä tekemäänsä työtään.

Hyvin kisassa pärjäsi myös Almamedian Iltalehti. Heidän rottatoimittaja löysi paikalle myös surujumalanpalvelukseen. Tilaisuus oli avoin ja niinpä toimittaja Juha Veli Jokinen sai vihdoin kokea onnistumisen surevien haastattelussa tekstien ja jopa oikein videoklippien muodossa. Upeaa työtä Juha, kyllä nyt varmasti ole ylpeä itsestäsi ja kaikki taatusti kunnioittavat työtäsi suuresti.

Tilaisuus oli avoin ja siten se oli taatusti mannaa median edustajille, koska se avasi mahdollisuuden mennä tilaisuuteenkin ottamaan kuvia sekä haastatteluja kuvien kera.

Joku lukijoita saattaa ajatella he tekevät vaan työtään, oikea ammattilainen kyllä tajuaisi miten tuollaisissa tapauksissa pitäisi toimia ja se tapa ei ole kuvaamani tapainen.

Syy myös klikkaajissa

Syyllisiä surkeaan ja retostelevaan menoon ovat tietysti myös lukijat. Kuten tässä tapauksessa itsekin, kun kävin uutisia asiasta lukemassa. Tosin olisin pärjännyt hyvin ilman kuvia perheen talosta, jossa pieni tyttö asui. Tai kuvaa jalanjäljistä heikolla jäällä, joka ei edes ollut tapahtumapaikalta – sairasta ja todella ala-arvoista toimintaa.

Voi kuinka ylpeä kyseinen kuvaaja voikaan olla suorittamastaan kovasta työstä. Samaa kunniallista toimittaja kuntaa edustivat myös ne ressukat jotka yrittivät etsintäpaikalla saada paikalla olleita kommentteja surkeisiin lehtiinsä. Onneksi heitä ei ilmeisesti onnistanut. Vasta illalla sillalle kynttilöitä tuoneilta he onnistuivat saamaan muutamat kommenttinsa. Joiden sisältö oli perinteisiä fraaseja ja uutisarvoltaan nolla. Henkilöiden surua en nollaksi arvioi, mutta juttuun ne eivät mitään todellista arvoa tuoneet.

Yritetään yhdessä olla klikkaamatta näitä päivän uutisia verkossa ja ei osteta kyseisiä lehtiä kaupoista. Se lienee ainut tapa millä nämä jutut muuttuisivat. Harjoituksena suosittelen ajattelua siitä, että miltä teistä itsestänne tuntuisi vastaavassa tilanteessa? Haluaisitteko itse, että tragediaanne retosteltaisiin mediassa samaan malliin?

Lukijankuvat

Niin ja kaikille niille reppanoille jotka ottavat sen muutaman euron takia ensiksi onnettomuudesta lukijankuvan ja sitten ehkä autatte tai soitatte apua, ellette jopa poistu paikalta – haluaisitteko että teitä kohdeltaisiin vastaavalla tavalla samassa tilanteessa?

​Yle Uutisten asiallinen linja

Ainut media jolle voin antaa kiitosta (tämänkin kyseisen tapahtuman uutisoinnista) on Yle Uutiset. He ilmoittivat tytönkatoamisesta ja etsintöjen loppumisesta. Ei valokuvia ei liian tarkkoja sijaintitietoja, kuitenkin kaikki oleellinen kerrottiin. Erittäin asiallisesti ja lyhyesti. Ylellä ei ole tarvetta saada rahaa uutisilla siinä ehkä osa syy, mutta miksi kenenkään tarvitsee tienata toisten tragedioilla?​

​Mässäily uutisisointi saattaa leimata. ​

Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt traaginen uutisen saattaa myös antaa leiman asianomaisille ja heidän tutuilleen. Riski leimatuksi tulemiseen on sitä suurempi mitä pienempi paikkakunta on kyseessä. Silloin ikävän asian kohdannut taho on helpompi tunnistaa, etenkin jos uutisoinnissa on käytetty hyvin tarkkoja tietoja tapahtumapaikasta tai tapahtumassa mukana olleista henkilöistä. Riippuen asiasta saattaa tuo leima olla todella raskas kantaa ja siitä voi tulla iso ongelma asianomaisille. Olisikin suotavaa että nämä tiedonjakamisesta vastaavat tekijät ajattelisivat tätä asiaa ja siten muistaisivat kunnioittaa surevien yksityisyyttä mahdollisimman paljon.

Hyvä paha some

Todennäköisesti useimmat tavikset tarkoittavat sometuksellaan hyvää. Valitettavan usein se kuitenkin  menee liian helposti niin yli ettei se lohdutus enää asianomaisista tunnu siltä vaan ahdistavalta.

Vallan hyvin riittävät ne muutamat omat sanat tai lauseet. Ei ole tarvetta jakaa koko Youtuben sisältöä tai kaikkia netistä löytyviä runoja / värssyjä – vähemmän todellakin on enemmän näissä tilanteissa.

Ei myöskään ole tarvetta saada tietää joka ikistä käännettä meneillään olevasta tapahtumasta. Lehdet kyllä kertovat jokaisesta pienemmästäkin asiasta uudella julkaisulla, jotta sivustolle kertyisi mahdollisimman paljon klikkejä ja mainoksille kertanäkyvyyttä.

Kertomisen ja jakamisen tarve on ymmärrettävästi kova näissä tilanteissa, mutta muutamallakin uutisen jakamisella viesti tulee kyllä selväksi. Ainahan on tietysti mahdollista poistaa rasittavimmat jakajat pois ystävistään / seurattavistaan.